Pikkukylä muurien sisällä häämöttää Ranskan vuoristossa. Kylän keskellä on pystyssä pieni ravintola, jota ei ulkopuolinen ehkä ravintolaksi tunnistaisi. Jokainen ilta, päivän töiden tullessa valmiiksi, kylän asukkaat kokoontuvat tuon pienen ravintolan pöytien ääreen. Puheensorina on loputon, kun naapurit, ystävät ja sukulaiset vaihtavat kuulumisia keskenään. Vaikka kyseessä olisikin arki-ilta, paikan pitäjän kotitekoinen sangria virtaa kannuista kyläläisille. Ilta hämärtyy eikä puheensorinalle näy loppua.
Muutama tunti on jo vierähtänyt kokoontumisen alkamisesta, kun iso paellapannu nostetaan pöytään. Jokainen käy vuorollaan noutamassa omalla kertakäyttölautasella annoksensa. Hämärän peittoon jää se, maksoiko kukaan ikinä tästä illallisesta vai ei. Iso tammi ylettyy koko ravintolan ylle luoden suojaisan jopa olohuonemaisen tunnelman. Tammen oksiin on ripustettu jouluvaloja, jotka joku käy sytyttämässä illan pimentyessä. Kyläläiset syövät hyvällä ruokahalulla vuorilla vietetyn pitkän ja helteisen työpäivän jälkeen.
Vaikka paella on pannulta kadonnut jo aikaa sitten, istuvat ranskalaiset ravintolan pöytien ääressä vielä. Kenelläkään ei ole kiire lepäämään. He tietävät, että huominen päivä on samanlainen kuin tämä, joten he nauttivat illan viileydestä ja naapuriensa seurasta. Kukapa tietää mistä kaikesta he noin pitkään pystyvät keskustelemaan, mutta kaikilla tuntuu olevan hauskaa.
Teksti kirjoitettu inspiroituneena Ulla Tulosen näyttelystä Höyry-galleriassa 17.9.24.
Kommentit
Lähetä kommentti